Palanderin talo on taas sonnustautunut juhla-asuun ja siellä voi tutustua 1890-luvun hämeenlinnalaisen porvariskodin joulutunnelmaan. Tähän aikaan vuodesta opastetut kierrokset lähtevät liikkeelle poikkeuksellisesti keittiöstä, koska sieltä alkoivat entisajan joulusäpinät. Valmistelut alkoivat viimeistään marraskuun alussa, jolloin tehtiin teurastukset tai ostettiin teurastajalta kokonaisia ruhoja, joiden eri osat suolattiin, palvattiin tai kuivattiin.
– Varsinkin Palanderin talossa vieraileville koululaisryhmille on joskus aikamoinen yllätys, että ennen vanhaan ei kaikki tapahtunut itsestään, museoavustaja Carita Rantala kertoo.
– Hommia riitti aina vispilänvarpujen keräämisestä riittävän aikaisin, että niistä saatiin sopivan notkeita jouluksi. Ruokapuolella tuolloin tarjottiin rosollia, hilloja, erilaisia hyydykkeitä, lipeäkalaa, riistaa ja possua valmistettiin monessa muodossa. Jälkkärinä oli esimerkiksi kuivattuja hedelmiä, mutta myös Fazer teki jo ensimmäisiä konvehtejaan.
Enkeli latvassa
Palanderin talon salissa seisova joulukuusi on kaunis, mutta koristelultaan aika tavalla erilainen kuin nykyinen vastineensa. Hopeisen tai kultaisen kidepunoksen sijasta puuta kiertää niin kutsuttu marsalkan vyö, johon on kirjailtu teksti ”Kunnia olkoon Jumalalle korkeudessa, maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto”.
– Koristeet tehtiin itse ja kuusen oksilla riippui eri tavoilla koristeltuja karamelleja, kreppipapereista tehtyjä ruusuja ja omenia, Rantala luettelee.
– Palavien kynttilöiden kanssa piti tietysti olla tarkkana ja niitä pitivät pystyssä jonkinlaiset vastapainot. Kuusen latvassa oli noihin aikoihin yleensä enkeli, harvemmin tähti.
Koristeluihin kuuluivat myös kukat, mutta Väli-Amerikassa kasvavasta joulutähdestä ei tuolloin ollut suomalaisissa kodeissa tietoakaan. Kauniit asetelmia tehtiin valkoliljoista,jouluruusuista, hyasinteista, tulpaaneista ja kieloista.
Niin talon kuin sen asukkaiden puhtaus ja siisteys oli päällimmäinen asia.
– Joulusiivous on ollut joskus kauhea systeemi. Kaikki paikat on konttaamalla kuurattu, pyykit pesty ja silitetty, öljylamput huollettu ja hopeat, padat sekä pannut kiillotettu.
– Lasten kasvot ja kädet pestiin, tukat kammattiin ja kaikki laittoivat päälle parhaat vaatteet, mitä kaapista löytyi.
Lemmekäs muisto
Joulukirkon lisäksi aaton ohjelmana olivat perheen ja sen vieraiden seurustelu, jouluavankeliumin lukeminen, uskonnolliset laulut sekä virret ja muu juhlan henkeen sopiva musiikki. Hämeenlinnassa kulki lauluja esittäviä koulupoikaryhmiä, jotka olivat usein liikkeellä hyvin myöhään aattoiltana tai jopa aamuyön tunteina ennen jouluaamua. Pojat saivat esityksistään rahaa tai ruokapalkintoja.
Lapset saivat lahjaksi nukkeja ja leluja, luistimet tai sukset ja pehmeistä paketeista löytyi talonväen kutomia sukkia ja kaulaliinoja. Emännän paketista saattoi löytyä pakka kaunista kangasta ja isännälle tupsahti uusi laatikko sikareita.
– Nykymaailman ihmisestä saattaa tuntua kummalliselta, että joku hedelmä saattoi olla hieno joululahja, Rantala pohtii.
– Mathilda Langletin vuonna 1885 ilmestyneessä keitto- ja talousopissa opastetaan oikeaan joulun henkeen. Siellä sanotaan, että jokaisen perheen äidin tulee järjestää asia niin, ettei joululahjoja arvostella niiden hinnan mukaan, vaan arvokkainta on lemmekäs muisto tai ystävällinen huomio.
Palanderin talo, avoinna la-su sekä tapaninpäivänä ja loppiaisena klo 12-16.