Meikäläisen liikeidea tällä palstalla on ollut aina kertoa asioista, jotka menevät pieleen. Nyt pukkaa menestystarinaa.
No ehkä tuli vähän liioiteltua, mutta olen tehnyt kohta parisen kuukautta ruokaa ja vaimo on syönyt melkein kaikkea. En ole koskaan erityisesti kokkaillut makkaraperunoita kummempaa ja halusin sitten kerran yllättää oikein kunnolla. Nappasin bändikaverini Heinimäen Jaskan kirjasta burgundinpadan reseptin ja lähdin urheasti tekemään. Kävin ostamassa ison valurautapannun, leikkelin tarvittavat ainekset, liottelin lihoja kolme tuntia punaviinissä ja hauduttelin keitosta parisen tuntia. Itsevarmuus ei ollut huipussaan, joten suunnittelin jo hautaavani koko roskan patoineen päivineen kompostin taakse, mutta kaikeksi onneksi pytti onnistui hienosti.
Jatkoin kokkailua Jamie Oliverin Ruokavallankumous -teoksen opastuksella. Se on siitä mukava kirja, että se on tehty kulinaarisille idiooteille. Kaikki on selostettu juurta jaksain, metodit ovat rauhallista keskilämmöllä kärventelyä ja niiden on toki syytäkin olla. Minulta nimittäin menee näihin Jamien 15 minuutin aterioihin yleensä semmoinen tunnista kahteen kaikkine pähkäilyineen ja sähkötupakkataukoineen. Olen tehnyt intialaista ja kiinalaista, lasagnea ja mureketta, kuskusia ja tsatsikia. Keittiö on iltaisin kuin pommin jäljiltä, mutta vaimon silmissä on lempeä katse.
Onhan siinä ummikolle monta mutkaa matkassa. Ruokakaupassa tuhraantuu aikaa, kun en tiedä onko fenkoli lintu, kala vai joku pastilli. Myyjätkin pyörittelevät välillä silmiään, kun kyselen savustetun pekonin, vesikrassin tai viismausteen perään. Työtä se on teettänyt, mutta kaikkea olen lopulta löytänyt.
Ihan äskettäin puhuttiin uutisissa Jamie Oliver -ilmiöstä. Kotitöiden roolitus on kuulemma järkkymässä, kun nuoret miehet ovat alkaneet valmistaa ruokaa. Meidän taloudessamme ei ole paljon roolituksia mietitty, kun vaimo on kätevä ja pätevä ja minä taas enimmäkseen höperö ja löperö. Uusi aluevaltaukseni on kuitenkin nostanut taas osakkeitani ja kokkauksesta olen löytänyt arkipäivään sellaista zeniä, jota olen pitkään kaivannut. Organisoitu ruuanlaitto vähentää kummasti jääkaapin hävikkiä ja huippukokin suunnittelemat ateriat ovat ylenpalttisuudestaan huolimatta aina loppujen lopuksi terveellisempiä kuin mitkään noutosapuskat. Kokkaamisessa on järkeä, koska ihmisen pitää syödä. Kaikki muutkin kaltaiseni poropeukalot äijät, kokeilkaa! Ei se niin vaikeaa ole.