Kauppakeskuksen nimeäminen protestilaulajan mukaan herättää ajatuksia suuntaan jos toiseenkin.
Vähän tuli aluksi tuosta Goodman-uutisesta sellainen fiilis kuin jos Prahassa olisi avattu Franz Kafkan mukaan nimetty ostosparatiisi. Ensijärkytyksen jälkeen olen kyllä kallistunut sille kannalle, että huonomminkin olisi voinut mennä. Yleensä näissä hommissa ollaan kovin konservatiivisia ja älyttömän juhlallisia. En ole vieläkään päässyt yli siitä, että Hämeenlinnan poliisiasema on nykyään nimeltään Miekkalinna. Minähän lähetin nimikilpailuun ehdotuksen, että rakennuksen voisi nimetä Pollariksi. Siinä olisi ollut kansanomaisuutta ja lämpöä. Miekkalinna? Minkälaista viestiä tuollaisella nimellä halutaan antaa? Kas kun ei Liekehtivä torni, Rautavuori tai Kaartelevien kotkien kartano.
Mutta takaisin Goodmaniin. Kaurialan kansantaiteilijan nimeä passaa kyllä nostaa esiin, mutta toinen kysymys on se, yhdistävätkö esimerkiksi nuoremmat sukupolvet Goodman-nimen Irwiniin ja hänen kauttaan Hämeenlinnaan? Soisin ainakin näkeväni katteella sitten vaikka suurikokoisen kuvan tai miksei jopa patsaan, jolla asia tehtäisiin kerralla selväksi.
Sellaisiakin soraääniä on kuultu, että rosoisen elämän viettänyt ja auton takapenkille kuollut laulaja-lauluntekijä olisi jotenkin junttimainen tai muuten arveluttava symboli julkista kuvaansa kiillottavalle kaupungille. Vaikka Irwinin ryyppääminen ja loppuvuosien raihnaisuus on medioissa saatu dokumentoitua, ovat taiteilijat rellestäneet ja riutuneet maailman sivu. Aikamoinen reppana oli loppuvuosinaan Aleksis Kivikin, mutta ei se hänen saavutuksiaan pienennä.
Pakko myöntää, että itsekin suhtauduin hyvin pitkän aikaa Irwinin ja Vexin tuotantoon hienohelmaisesti. Sisältäähän se paikoitellen aika karskia humppaa, mutta aikakauteensa kytkettynä laulujen aihepiirien, tyyliseikkojen ja normien ravistelijana Kaurialan kaksikko ei ollut enempää eikä vähempää kuin Suomen The Beatles. Heidän aukaisemaansa uraa ovat myöhemmin tarponeet kaikki myöhemmät juicet, popedat ja eppu normaalit. Vexin sanoitukset ovat kautta aikojen arvonsa saaneet, mutta Irwinin sävellyksistä puhutaan harvoin. Goodmanin sävellyksissä on voimaa, omaperäisyyttä ja napakoita koukkuja. Jonkun mielestä niiden melodiat on napattu saksalaisista schlagereista. Siihen minä sanon, että heh heh.
Kyllä meidän Hammarbergin Anttimme jonkun muistomerkin ansaitsee. Jos ei muuta ole tarjolla, kauppakeskuskin käy.