HPK:n naisten lentopallojoukkueen kokoamisessa ensi kautta varten otettiin uusi lähestymistapa. Pelaajarinkiä kasataan nyt sillä ajatuksella, että joukkueessa on voimakas-iskuinen hakkuri, joka pystyy lyömään tulisesti palloa myös kolmen metrin hyökkäyksissä. Tätä kautta kakkos- ja ykköspaikan hyökkäykset tulevat luontojaan syömähampaiksi.
– Se tuo monipuolisuutta, jota ei juurikaan naisten lentopalloilussa ole Suomen kentillä nähty. Se on myös yksi avain Salon hallitsevan otteen murtamiseen, HPK:n uusi päävalmentaja Jukka Koskinen pohtii tuoretta valmennushaastettaan.
Tavoitteena on vähintään mitali, joka HPK:lta jäi tällä kaudella haaveeksi pitkän putken jälkeen.
Päävalmentaja kasaa joukkueen yhteistyössä toiminnanjohtaja Ville Kalliomäen kanssa. Niihin talkoisiin ei muita kutsuta, sillä seuran pelillinen ja toiminnallinen vastuu jakautuu käytännössä näiden kahden miehen harteille.
– Taloudesta tulee omat raaminsa, sillä homma vaikeutuu vuosi vuodelta. Toimintamenoja on karsittu, Kalliomäki myöntää, mutta vakuuttaa seuran rakentavan ensi kaudeksi taas kovatasoisen koostumuksen.
Koskisella on takanaan pitkä valmentajaura nuorten ja naisten parissa. Liigassa hän valmensi ensin OrPoa, viimeiset vuodet Euraa. SM-liigatasolla saavutuksena on kolme hopeaa ja kolme pronssia sekä SM-liigan vuoden valmentajaksi valinta vuonna 2005.
HPK:n pelaajarinki kasvaa loppukesään mennessä 11–12 pelaajan joukkueeksi, joista viisi on allekirjoittanut jo sopimuksen. Julkisuuteen kaksikko antaa vain Marina Skenderin ja Noora Venhon nimet, muita sopimuksia julkistetaan lähipäivinä.
Jukka Koskinen sanoo joukkueen henkisen yhtenäisyyden ja uskon oman osaamiseen olevan ne tekijät, joilla Suomen naislentopalloilussa menestyy.
– Salo on saanut henkisen yliotteen muista lukuisten mestaruuksien myötä. Samanlaisia putkia on ollut ennenkin. Vain yhtenäinen joukkue rakentaa sisäisestä yksituumaisuudesta voittamisen kulttuurin, Koskinen pohtii.
Koska naislentopalloilu on edelleen muutamia ulkomaalaisia lukuun ottamatta edelleen amatöörien laji, niin pelin tasokin heilahtelee ottelusta toiseen.
– Se näkyy esimerkiksi sellaisessa yksityiskohdassa, että vieraspeleissä voidaan tehdä vähemmän virheitä. Pelaajat pääsevät keskittymään otteluun ajoissa, kun matkalle lähdetään hyvissä ajoin. Kotiotteluun tullaan usein suoraan töistä tai koulun penkiltä. Silloin peliin pureutuminen jää luonnostaan vähemmälle, Koskinen selvittää naislentopalloilun lähtökohtia.
Tässä on myös yksi tekijä siihen, että naisten maajoukkue ei menesty miesten tapaan. Miehissä ammattilaisuus on jo enemmän arkipäivää.