- Me olemme kuin lottovoittajia! Elämä on mallillaan, elämme tosi onnellista elämänvaihetta.
Aino ja Antti Siekkisen puheista pursuaa tyytyväisyys. He ovat eläväinen esimerkki pariskunnasta, joka ei suostu valittamaan kaikesta mahdollisesta. Eivät valita edes pienemmistä.
- On asioita, joihin täytyy sopeutua. Mutta kun isot asiat, kuten asuminen, ovat kunnossa, kannattaa olla tyytyväinen, pariskunta myhäilee.
"Elämä se on kuin silkkiä vaan..."
Jos ei aina aivan silkkiä, mutta esimerkiksi muutto Rengon Kaloisista kantakaupunkiin on Siekkisille "yksi lottovoitto".
Samaan aikaan moni maaseudun eläkeläinen ja ikäihminen pelkää kauhulla poismuuttoa maaseudun kodistaan kaupungin "vilskeeseen". Vaikka palvelut ovat kaukana, yksinäisyys vaivaa ja välillä masentaakin, kynnys muuttaa taajamaan tai kantakaupunkiin on korkealla. Ennakkoluulot ovat kovia.
- Kaupunkiin muuttoa ei kannata pelätä. Tällaisessa paikassa on ikäihmisen hyvä asua, kun kaikki tarvittava löytyy melkein nurkan takaa, Aino Siekkinen vakuuttaa.
Ihmisten ilmoille
Aino Siekkinen sanoo kannustavansa ikäihmisiä muuttamaan "ihmisten ilmoille" siinä vaiheessa, kun naapurusto autioituu, ihmiskontaktit hupenevat ja palvelut ovat aina vaivalloisen lähtemisen takana.
- Uuteen paikkaan voi tuoda aikaisempaa kotiaan mukana, huonekaluja ja sellaista. Ja meitä tällainen muutos suorastaan piristi, kun löytyi oikein mukavia ja ystävällisiä uusia naapureitakin,
Siekkiset kehuvat elämänmuutoksen vaikutuksia.
- Paremmin ei voisi olla, Aino Siekkinen sanoo nykyisessä rivitaloasunnossaan Voutilassa.
Asuinalue on kesäisin vihreyttä pullollaan, luonto kutsuu ulos, liikenne soljuu jossakin kauempana, hoidetut kävelytiet houkuttelevat tallaamaan itseään.
- Pääsimme Vanhusten Asuntosäätiön asuntoon viime keväänä. Emme olisi enää kauan jaksaneet ylläpitää omakotitaloa maaseudulla. Vuokra-asunnon saaminen palvelujen keskeltä oli meillä erinomaisen hieno asia, Aino Siekkinen sanoo.
- Eikä sitä tiedä millaisia remppoja alkaa tulla, kun molemmat ovat enää piirun alle 80-vuotiaita. Liikkuminen voi käydä hankalammaksi. Samassa tasossa asuminen on hyvä juttu, kun pihamaallekaan ei ole portaita, Antti jatkaa rivitaloasunnon katetulla kuistilla.
Nykykunnossaan hän, samoin kuin Aino, olisi sinnitellyt vielä jonkin aikaa maaseudun rauhassa, mutta "parempi näin".
Renkoon marjametsälle
Siekkiset asuivat 25 vuotta Rengon Kaloisissa. Matkaa Rengon taajamaan on 11 kilometriä, kaupunkikeskustaan enemmän kuin tuplaten. Viimeiset vuodet kaikki palvelut olivat vähintään tuon matkan takana, osa Hämeenlinnan keskustassa asti.
Aivan ilman henkisiä väristyksiä muutto ei toki mennyt. Pariskunta ehti remontoida ja rakentaa vuosien aikana jo kulahtaneesta pientilasta nykyaikaisen kodin. Pihantakainen puucee vaihtui ajan myötä vesivessaksi, piha muuntui rikkaruohopusikosta eloisaksi puistomaiseksi pihamaaksi, jota koristivat Antin loistokkaat puuveistokset. Pihamaa palkittiin valtakunnallisessa pihakilpailussa 1995.
- Nyt on kaukolämpö, huoltomies hoitaa piha-alueet, palvelut ovat vieressä, viriketoimintaa Voutilakeskuksessa on vaikka joka arkipäivälle. Mikäs tässä on höllötellessä, kun luontokin on aivan tuntumassa, pariskunta myhäilee päiväkahvin ääressä.
Ihan toimettomaksi Antti Siekkinen ei jäänyt, sillä hän pyysi huoltomieheltä luvan nurmikoiden leikkaamiseen, kun sellaiseen on tarvetta. Lupa myönnettiin.
- Siinäkin on jotain temmeltämistä. Joka päivä kävelen lähiympäristössä vähintään puolitoista tuntia, sohvan pohjalle en suostu jäämään. Se olisi miehen loppu, Antti Siekkinen tietää.
Tutut marja- ja sienimaastot Rengon maastoissa saavat Siekkisistä edelleen tutut samoojat. Pakastimet pullistelevat jatkossakin luonnon antimia, vaikka asuinsija on nyt kaupungin ytimen kyljessä.
Puuveistos poikineen
Antti Siekkinen tuli Rengon vuosina laajalti tunnetuksi eläinaiheisten puuveiston tekijäksi. Karhuja, ilveksiä, kaloja, lintuja ja muita eläinhahmoja valmistui miehen oman arvion mukaan 700–800 kappaletta. Tarkkaa kirjanpitoa ei ole. Viimeisimmät hän teki menneenä kesänä.
- En hävittänyt vielä työkaluja, kaikki ovat varastossa. Mutta eihän tässä passaa ruveta moottorisahalla jylläämään, keskustassa kun ollaan. Muovailen sitten talvipäivänä vaikka savesta, Antti pohtii. Sisätiloista löytyykin liuta erinomaisen taidokkaita savesta valmistettuja eläinveistoksia.
- Koskaan en tee mallista, kyllä mittasuhteet ja eläinhahmot ovat tuolla korvien välissä, Siekkinen sanoo silitellessään entisen metsästyskoiran puista näköispatsasta.
- Kirpaseehan se välillä, kun muistelee entistä asuinpaikkaa. Ikävä hieman kourii. Mutta parempi näin. Täällä on hyvä asua, Antti Siekkinen lopettaa.