Suomen maavoimille kunnossapito- ja tukipalveluja tarjoavan Millogin leivissä työskentelevä Mika Koskinen matkaa syyskuun lopulla Libanoniin. Kyse ei ole mistään lomamatkasta, vaan työkeikasta panssariajoneuvojen huoltajana ja korjaajana kiehuvassa maassa.
– Päätöstä ei ollut kovin vaikea tehdä, kun mahdollisuus tarjoutui. Aikanaan haaveilin rauhanturvaajan tehtävistä. Tältä työreissulta odotan saavani uusia kokemuksia. Maailmankuvani saa varmasti uusia ulottuvuuksia.
Turenkilainen selvitti tiukan seulan monien hakijoiden joukosta. Työtehtävä herätti mielenkiintoa siinä määrin, että hakemuksia tuli myös Millogin ulkopuolelta sisäisestä hausta huolimatta. Soveltuvuusarvioinnissa testattiin niin paineensietokykyä kuin ryhmätyöskentelyä.
– Työt pysyvät samana, vain olosuhteet muuttuvat, Koskinen kiteyttää.
Pesti vieraalla maaperällä kestää puoli vuotta. Koskinen sanoo lähtevänsä komennukselle hyvillä mielin, kun kotiväki on hengessä mukana. Kovimmaksi palaksi voi kuitenkin muodostua koti-ikävä.
– Suomen tukikohdasta on verkko- ja puhelinyhteydet Suomeen. Aion olla perheeseeni yhteydessä aina kun siihen on mahdollisuus. Lapset pärjäävät kyllä, heillä on hyvä äiti. Isäni ja veljeni ovat luvanneet olla perheeni apuna työmatkani ajan.
Tiukat säännöt
Maailmanlaajuinen lehdistö on seurannut Libanonin konflikteja jo pitkään, kun Yhdistyneiden kansakuntien johtama kriisinhallintaoperaatio Unifil sai alkunsa vuonna 1978. Tuoreimmat uutisoinnit rajuista yhteenotoista sijoittuvat Beirutiin ja pohjoisessa olevaan Tripoliin sekä rajanaapuriin Syyriaan.
Suomalaisten rauhanturvaajien päätukikohta sijaitsee At Tirissä, Etelä-Libanonissa.
– Se on kaukana pahimmista alueista. Elämme leirissä rauhanturvaajien kanssa, ja täysin heidän sääntöjensä mukaan.
Koskinen on sotilasarvoltaan kersantti, mutta työkomennuksellaan hän on siviili.
– Käytännössä se tarkoittaa, ettei asentajia lähetetä kentälle lainkaan. Normaalit työpäivät ja vapaa-aika kuluvat tukikohdassa.
Jotta vapaa-aika ei kävisi pitkäksi, Koskinen kertoo tukikohdassa olevan hyvät harjoittelumahdollisuudet kunto- ja kamppailusaleineen. Eri kamppailulajit ovat suosittuja rauhanturvaajien keskuudessa. Takavuosina menestystä painimolskilla niittäneelle Koskiselle se sopii mainiosti.
– Sieltä luulisi irtoavan hyvin treenikavereita, joiden kanssa purkaa ylimääräisi höyryjä matolla. Tärkein työkalu löytyy nimittäin oman pään sisältä, siitä on pidettävä huolta.
Liikaa ei auta miettiä
Suomalaisirlantilaisen pataljoonan tukikohdasta löytyy myös Suomi-talo, jossa voi viettää aikaa pelaamalla ja katselemalla elokuvia. Talosta löytyy myös sauna.
– Vielä marraskuussa voi olla parikymmentä astetta lämmintä. Perushygienialla pärjää lämpimissä oloissa pitkälle, toki suoja muun muassa lavantautia ja hepatiittia vastaan on hankittu rokotteista.
Koskinen naurahtaa, että saunalle voi tulla käyttöä jo joulun tienoilla, kun taivaalta alkaa puskea vettä vaakatasossa.
– Alkoholin suhteen leirissä on tiukat säännöt. Nollatoleranssista ei saa poiketa, tai työt loppuvat lyhyeen. Eikä alkoholi edes kuulu leirielämään, hän huomauttaa.
Millogin Ilveskallion yksikönpäällikkö Jari Kankainen kehuu Koskista rauhalliseksi, sopeutuvaiseksi ja ammattitaitoiseksi työntekijäksi.
– Hän pärjää varmasti. Emmekä jätä miehiämme yksin. Itse käyn muutaman kerran vuodessa katsomassa heitä paikan päällä.
Koskinen kertoo olevansa fyysisesti ja henkisesti hyvässä kunnossa.
– Olen valmistautunut pestiini harjoittemalla hyvin. Libanonin yleistä tilaa ei auta liikaa miettiä. Haavereita voi sattua aivan yhtä lailla myös näillä nurkilla.