– Olin ennen kouluikää vanhempieni mukana torilla joka kesä enemmän tai vähemmän, varhain kosketuksensa kukkien torimyyntiin saanut turenkilainen Sami Heikkilä kertoo.
Kukkien myynti ei ollut alkujaan hänen unelma-ammattinsa. Heikkilä sanoo pilke silmäkulmassaan hakeneensa uusia tuulia armeijan jälkeen muista hommista, mutta suvun vahvat perinteet alkoivat vetää puoleensa vuosi vuodelta yhä enemmän.
Syyttä ei Sami Heikkilä puutarhuriksi opiskellut. Hän kauppaa kukkia ja pitää kasvihuonetta jo kolmannessa polvessa.
– Isovanhempani Urho ja Rauha Heikkilä perustivat sotien jälkeen puutarhan Mallinkaisten kylään Janakkalaan. Heidän työtään jatkoivat Into-isäni ja Sirkku-äitini.
Vuonna 2005 Sami Heikkilä ryhtyi johtamaan pitkän linjan perheyritystä. Torimyynti on näkyvä, mutta pieni osa puutarhurin arkea, jossa päivät saattavat venyä kevyesti 14-tuntisiksi. Näkymätöntä työtä tehdään kasvihuoneella ympäri vuoden.
– Ei tätä työtä pystyisi yksin tekemään. Kesäisin torimyyntipäivät alkavat varhain pakettiauton pakkaamisella ja purkamisella iltamyöhään. Samaan aikaan pitäisi pystyä huolehtimaan puutarhasta, jossa vanhempani ovat apuna.
– Kukinta on nopeasti ohi, koko ajan saatava tuoretta erää torille. Istuttaminen, hoitaminen, kasvinsuojelu ja kastelut ovat torimyynnin elinehdot.
Säällä kuin säällä
Heikkilän torikausi alkaa yleensä pääsiäisenä. Kesätaimet ovat hänen työnsä pääjuttu.
Kesäkukkasesonki kestääkin äitienpäivästä heinäkuun loppuun.
– Toukokuusta elokuuhun olen torilla kuutena päivänä viikossa, jonka jälkeen pikkuhiljaa toripäivät vähenevät. Tänä kesänä oli juhannukseen asti tosi vilkasta, heinäkuu taas on ollut ihmeen hiljainen.
Kesäkukkien ohella myös amppelit sekä vihannesten ja maustekasvien taimet ovat merkittävä osa torimyyntiä.
– Esimerkiksi tomaattiamppeleita on mennyt kivasti tämän sesongin aikana.
Heikkilän puutarhassa riittää tekemistä myös kesäsesongin jälkeen, siis ympäri vuoden.
– Elokuussa alkaa perunoiden nosto. Jouluna myyn kuusia, saunavihtoja, kauralyhteitä ja perunoita. Marras- ja tammikuu ovat hiljaisimmat kuukaudet.
Heikkilän työ ei ole kevyimmästä päästä. Tori kutsuu säästä huolimatta, niin sateisina kuin paahteisina päivinä. Eikä työpäivä pääty kytkimen nostoon.
– Tässä työssä vaaditaan motivaatio ja kurinalaisuutta, mutta yritän järjestää aikaa myös harrastuksille. Kesäisin rullaluistelen ja pyöräilen, talvisin hiihdän.
Luontainen juttu
Kukkien kasvattamista ja kauppaamista ei monesti mielletä miehiseksi alaksi. Heikkilä kuitenkin arvioi, että alalla työskentelevistä puolet on miehiä.
– Pikemminkin myymälätyyppiset kukkakaupat taitavat olla enemmän naisten heiniä, johon sisältyy muun muassa kukkiensidontaa. Itse en ole ikinä ajatellut kivijalkakauppaa perustaa, sillä torimyynti tuntuu itselleni niin luontaiselta jutulta.
– Ala on muutenkin murrosvaiheessa. Suomen ruusutuotanto hiipunee kokonaan, kun niitä saa Keniasta halvemmalla. Näillä leveyspiireillä lämpökustannukset ovat olleet tasaisessa nousussa. Aivan kuten arvonlisäverokin, jonka nousua ei torihintoihin voi oikein lisätä.
Heikkilän puutarha oli ennen edustettuna myös Turengin ja Riihimäen toreilla. Nykyisin myynti on keskitetty Hämeenlinnaan.
– Olemme toimineet täällä jo niin pitkään, että vakituisia asiakkaitakin löytyy monesta sukupolvesta. Toki kukkia saa ostaa myös puutarhaltamme.
– Nykyisin täällä näkee myös ulkomaalaisia. Vaikka vanhat kauppiaat ovat tehneet tilaa uusille, torin henki ei ole kuitenkaan muuttunut. Olemme täällä sulassa sovussa.