Pentti ja Hilkka Jurvaniemen tilalle pääsee montaa tietä. Hämeenlinnan pohjoisimman vakituisesti asutun tilalle voi ajaa Padasjoen Auttoisten kautta tai suorempaa reittiä Lammin Lieson ja Porraskosken kautta.
- Nämä ovat Lieson takamaita, vaikka Lieson kylälle matkaa on toistakymmentä kilometriä, kertoo Pentti
Nopein tie Jurvaniemille on Auttoisille, josta käännytään Padankoskelle. Padankoskentieltä jatketaan Neroskulmalle josta jatketaan Nerosjärven pohjoisrantaa myötäillen Ala-Savin risteykseen. Ala-Saviin on pari kilometriä, minkä Jurvaniemille ajetaan vielä toista kilometriä.
Jurvaniemen tilasta Hämeenlinnan pohjoiskulma on 5–6 kilometrin päässä. Kulmassa on runsaasti mökkejä mutta muutamat harvat tilat ovat viime vuosina jääneet osittain tai kokonaan tyhjiksi.
- Runsaat kymmenen vuotta sitten tälle kylälle muutti yksi pariskunta Helsingistä. Sen jälkeen ei vakituisia asukkaita ole ilmaantunut. Minulla on traktori, joka on kova sana mökkiläisille.
Kauhasalon ja Ruotsinsalon saarten runsas mökkiasutus sen sijaan poikii liikettä. Navigaattorit ohjaavat autoilijoita suoria reittejä, mutta Neroskulmalla ei kannata liikoja navigaattoriin luottaa. Jurvaniemen nurkalta tie jatkuu kapeana metsätienä Kauhasaloon kun virallinen reitti kiertää lenkin Nerosjärven koilliskulmaa kiertäen.
- Pihassa on käynyt ambulansseja, joista yksi oli hälytysajossa, poliisiauto ja kuorma-autoja, jotka navigaattorit ovat tuoneet tänne. Toki tuota oikoreittiä voi ajaa, mutta en isommalla autolla ainakaan suosittelisi yrittämään.
Kulttuuri kukkii korvessakin
Jurvaniemiltä on 12 kilometriä Auttoisille, Padasjoelle ja Lammille 30 kilometrin luokkaa hieman tiestä riippuen. Jurvaniemet hoitavat tärkeimmät asiansa Lammilla, josta löytyvät lähes kaikki palvelut. Pälkäneen Rautajäven kyläkaupassa 25 kilometrin päässä Jurvaniemet käväisevät, kun pitää ostaa rihkamaa.
- Kantakaupungissa kävimme viime vuonna 2–3 kertaa. Auton katsastus ja yksityisellä hammaslääkärillä käynti vaativat kaupunkimatkaa.
Jurvaniemet ovat oppineet elämään miltei palveluitta. Hilkka on asunut tilalla 54 vuotta, Pentti 76 vuotta. Jurvaniemet lopettivat sikalanpidon vuonna 1999.
- Tällä oli 1950-luvun alussa sähköt, muttei puhelinta. Ensimmäinen kuorma-auto ajoi tänne vuonna 1952. Viimeinen kyläkauppa loppui 1980-luvulla. Kauppa-auto ei ole käynyt enää muutamaan vuoteen edes kolmen kilometrin päässä.
Kaiken tämän keskellä tuntuu hämmästyttävältä, että vain kahden kilometrin päässä Jurvaniemiltä Ali-Savessa on taidenäyttely.
- Paikallinen isäntä on useana vuonna järjestänyt tilataidetta pihalleen, sanovat Pentti ja Hilkka.
Pienviljelijäyhdistys toimii yhä
Jurvaniemille ei aika käy pitkäksi edes syksyn pimeillä.
- Metsästän, kalastan, puuhastelen verstaassa, teen katiskoita, luettelee Pentti.
- Pienviljelijäyhdistys järjestää kerran kuukaudessa yhteisen illan. Juomme kahvia ja puhumme yhteisistä asioista. Iltoihin saapuu usein parikymmentäkin jäsentä, mikä on varmaan jo aika harvinaista. Toimivia pienviljelijäyhdistyksiä on ylipäätään enää aika vähän. Yhdistyksellä on varastossa, astioita, työkaluja ja esimerkiksi kangaspuut, joita tosin ei enää kukaan lainaa, jatkaa Hilkka.
Kaupunkilaisuus ei muuttanut kulmakunnan elämää juuri mitenkään.
- Asfalttia ja katuvaloja odotellaan edelleen, naurahtaa Pentti ilmeisen ilkikurisesti. Kahden tienhoitokunnan puheenjohtajana Jurvaniemi´ tietää, ettei moisia herkkuja Neroskulmalle aivan heti uskalla ehdottaa.